Neljäs viikko, arvaatteko jo missä?

Viikko lähti käyntiin sunnuntaista, kuten ennenkin. Eli sunnuntaina oli siis töitä, samoin maanantaina. Samaa kuin aikaisemminkin, kakkujen koristelua ja erilaisten leivonnaisten valmistusta. Työpäivät ovat sujuneet aika nopeasti, koska joka päivä on paljon tekemistä. Kahdeksasta neljään on yleensä kestänyt.

Tiistai oli sitten vapaata, ja aamupäivän vietin hitaan aamupalan ja lukemisen merkeissä. Oonalla (kämppis) oli myös vapaapäivä, ja käytiin päivällä kävelyllä ja kahvilla.

Viikko jatkui samalla rytmillä; keskiviikkona töitä, torstaina vapaa, jonka yritin hyödyntää edes jotenkin lukemalla. 

Perjantai oli erilainen päivä; sain nimittäin sovittua itselleni myös lauantain vapaaksi, jos olisin perjantaina 11 tuntia töissä..... NO. Otin tarjouksen vastaan, onhan se ihan kiva edes joskus olla vapaalla samaan aikaan kuin kaveritkin. Perjantai olikin todellinen pitkäperjantai, tein töitä hiki hatussa ilta seitsemään (lopputunnit mentiin kahvin voimalla), kotona lepäsin ja myöhemmin illalla mentiin vielä porukalla ulos.

Lauantaina sitten väsytti, eikä mikään ihme. Kävin taas lidlissä, ja myös sairaalalla etsimässä soitettavaa pianoa (koska sieltä kuulemma sellainen piti löytyä) mutta ilmeisesti se oli poistettu käytöstä. Join kahviossa kahvit ja kävelin kotiin.

Tuolla on siis se pikku farmi, joka on matkan varrella kun kävelee Lidliin.

Flunssa on jo parantunut, onneksi. Työpäivät ovat väsyttäviä ja motivaatio lukea pääsykokeisiin vähäistä, mutta ihan hauskaa on silti ollut. Ilmat on olleet suotuisat, lämmintä muttei kuitenkaan liian kuuma. Pidän Maltasta, sillä tämä on kaunis, meren ympäröimä ja vanhojen rakennusten täyttämä paikka. Elämän tasaantuminen ja rutiineiden löytäminen on helpottanut koti-ikävää, samoin kavereiden saanti. Kaksi viikkoa on jäljellä, ja vielä on paljon tehtävää ja nähtävää.

Tähän loppuun vielä muutamia pieniä asioita joita olen oppinut/huomannut täällä asuessa:

-Hanasta tulee kuumaa vettä. Siis ihan kiehuvaa. Näpit ovat palaneet useaan otteeseen.

-Kaduilla kulkee nunnia (tai ajelee autoissaan), ristejä on joka puolella - lähellä asuntoa on pitkä katu jonka yllä roikkuu ristejä. Katolinen uskonto näkyy kun vähän minnekään katsoo.

-Kun sataa, kadut tulvii ja kengät kastuu.

-Saaren pieni koko ei mahdu päähän. Minne tahansa pääsee noin tunnin sisällä kun vaan löytää oikean bussin. Kaikki on kulman takana.

-Liikenne on sulaa hulluutta. Katujen yli pitää vaan syöksyä ja toivoa parasta, suojateitä on harvassa.

-Uskokaa tai älkää mutta lähikaupassa soi yhtenä iltana Robinin Hula hula. :o